On se hyvä, että kuukautisten tulon huomaa aina pari päivää etukäteen, niin ei tule yllätyksiä. Siivousinto ja järjestelyhimo on aikamoiset, vaikka koti on jo valmiiksi ihan siisti - tai niinhän se on tällaisella järjestysfriikillä (vrt. Frendien Monica) muiden mielestä aina. Itse silti huomaa kaikenlaisia epäkohtia :) Tekisi mieli pestä ikkunat sekä erityisesti siivota vaatekaapit. Niitä tulee fiksailtua useamman kerran vuodessa, ja sen jälkeen olo on aina häiriintyneen miellyttävä. Värijärjestykseen asetellut t-paita-, villapaita-, housu- ja hamepinot tuottaa niin upeaa tyydytystä, ettei sitä moni ymmärrä!

No, em. lisäksi hormonien hyrräämisen huomaa pinnassa olevista tunteista. Luin Hesarin kuolinilmoituksia silmät kyyneleissä...Etsin sieltä aina mahdollisimman nuorena kuolleita ja olen sitten suuren liikutuksen vallassa. Onneksi kuolinilmoitusten jälkeen on kihlajais- ja hääilmoitukset ja sitten lopuksi vielä lasten kasteilmoitukset, niin jää sitten lopulta kuitenkin hyvä mieli. Naimisiin menneiden ilmoituksia lukiessa en ikinä lakkaa ihmettelemästä sitä, miten valtavan suuri prosentti rouviksi ryhtyvistä naisista yhä ottaa sukunimekseen miehensä nimen. Arvioisin, että ainakin 90% noiden ilmoitusten naisista ryhtyy miehen suvun nimisiksi. Itsekin olen kyllä niin ajatellut tekeväni, mutta odottaisin silti, että useampi nainen olisi nykyaikaisempi kuin minä :)

Mitkähän ne nimenvaihdon perusteet yleensä mahtavat olla? Tietysti perinteet ja se, että jos perheessä on tai perheeseen tulee jossain vaiheessa lapsia, on koko perhe sitten samanniminen. Itse olen ajatellut, että se olisi kivaa vaihtelua :D Ja jos poikaystävästäni tulee joskus aviomieheni, niin saan vieläpä oikein nätin sukunimen - paljon kivemman kuin omani. No, pitää ehkä pohtia tätä lisää sitten, jos asia joskus tulee omalle kohdalle ajankohtaiseksi. Kenties silloin olen valmiimpi vastaamaan tähän kysymykseen.

Vuokrasin eilen sen Inside Manin ja ekaa kertaa törmäsin kopiosuojattuun DVD:hen. Eipä siinä muuten mitään, mutta kun DVD-soittimen kaukosäädin on rikki, niin en saanut leffaan tekstejä - minkä vuoksi yleensä pistän leffat telkkariin tietokoneen kautta. No, ei tämä englanninkielisen elokuvan kanssa haitannut, mutta olihan se ehkä vähän vittumaista kuitenkin. Tekstien kanssa voi seurata elokuvaa niin paljon rennommin...Elokuvaa oli kiva katsoa nyt toista kertaa, kun tiesi jo mitä tulee tapahtumaan, ja näki kaikki vihjeet ja vinkit ihan uudessa valossa. Vaikka yllätysmomentti jäi uupumaan, oli elokuva silti oikein viihdyttävä - yhden pääosan Clive Owen ei tietenkään yhtään elokuvanautintoa haitannut!

Inside Manin jälkeen katsoin vähän aikaa Big Brotheria. On se kyllä kumma, miten ne on saanu valittua siihen niin IDIOOTTIA ja JUNTTIA jengiä! Puolet porukasta on ihan vatipäitä ja keiloja! Sen lisäksi niiden menon seuraaminen on vielä aika tylsää, joten ei ole kovin onnistunut roolitus tällä kertaa. Viime kaudella jäin sarjaan aika hyvin koukkuun, ja luin päivittäin jopa netistä tapahtumia :) Ehkä tästä huomaa myös tosi-tv:n suosion hiipumisen ainakin allekirjoittaneen kohdalla. Oikeastaan kaikki tosi-tv-sarjat ovat menettäneet mun silmissä mielenkiintonsa, vaikka muutamaa vuotta sitten tapitin niistä montaa ihan innolla! Nykyään ruokin enää romantiikannälkääni Subin Yllätyshäillä. Se on niitä sarjoja, joita en kehtaa katsoa kuin yksin. Muiden ihmisten läsnäolo saa mut tajuamaan, miten typerä ja nolo kyseinen sarja on, mutta yksin katson sitä innoissani jengin onneen ja iloon samastuen. Välillä jopa kehitän silmiini kyyneleet, kun liikkispari vannoo jotain itse kirjoittamiaan vihkivaloja...No, syytettäköön tästä taas hormoneja!

Aurinko paistaa niin täysillä, että tulee vähän huono omatunto, jos vaan istuu sisällä. Olokin on huomattavasti parempi kuin eilen, joten voisin lähteä pienelle kävelylenkille. Toisaalta taidan taas koittaa lukea sitä helvetin kirjaa, mikä eilen eteni jo sivulle 13. Yiihaa! Kävelen sitten keskustaan, kun ne R&A-elokuvat alkavat. Uuh, toivottavasti leffat ovat hyviä! Ja toivottavasti ensimmäinen elokuva ei viivästy tai ole muuten ilmoitettua pidempi, sillä siirtymäaikaa leffojen ja teatterien välillä oli muistaakseni vain 19 minuuttia. Jos toinen leffa on ihan täyteen buukattu, taitaa joutua istumaan aika paskoille paikoille.

Nyt kahlaan läpi vielä Hesarin Sunnuntai-liitteen (joka on nykyisin mun mielestä aika huono...ennen niillä oli paljon mielenkiintoisempia aiheita siinä(kin), mutta nykyään vain jotain ihmeellisiä jämäjuttuja) ja ryhdyn sitten tekemään jotain järkevää. Se ei ole multa tällä viikolla juuri onnistunut...Toivotaan, että ensi viikolla olen ryhdikkäämpi ja aikaansaavampi ja lopetan tämän holtittoman laiskottelun. Toisaalta voihan asiaan suhtautua niinkin, että opiskeluelämää on jälellä enää kaksi vuotta, ja sitten pitää ihan pakostikin ruveta kunnon aikuiseksi, joka TEKEE asioita ja TÖITÄ ja kaikkea tylsääää ja ankeaaaa ja on vastuullinen ja huolehtii asioista eikä hölmöile eikä sekoile eikä tee tyhmyyksiä. Apua!