Teki kauheasti mieli leffaan, mutta en löytänyt mitään, mikä ois iskeny ihan täysillä sen hetkiseen olotilaan. Valitsin lopulta Leonard Cohen -dokkarin, kun ajattelin, että hyvä musa PLUS elokuva ei ikinä voi tehdä ihmiselle huonoa. Enkä joutunut katumaan!

Elokuva oli niin ja näin, vähän liikaa muiden laulamaa Cohen-musiikkia ja vähän liian vähän Cohenin laulua ja ehkä myös Cohenin juttuja ja elämää. Elokuva ei kuitenkaan missään nimessä ollut siis huono. Miten sen nyt sanoisi...Hmm...No, ne kauniit kauniit kauniit kappaleet vei mukanaan ja silloin ku Cohen itse oli äänessä, olin aivan lumoutunut. Miehen ääni on sekä puhuessa että laulaessa jostain ihan muualta.

 Leffa loppui Leonard Cohenin esittämään I'm Your Man -biisiin. Se tuli lopputekstien päällä kun itse elokuva oli jo loppunut, mutta oli silti pakko jäädä kuuntelemaan. Cohenin ääni on niin ihana ja kappale niin kaunis. Viimeisten nuottien ja sanojen saattelemana kävelin pois salista ja tuntui siltä, että maailma on kaunis ja kaikki on hyvin.

Jossain välissä elokuvaa päätin, että tästä lähtien valitsen elokuvat eri perustein kuin ennen. Leffalistaa selatessa katson kiinnostavan oloisen elokuvan, jota en välttämättä haluaisi innoissani mennä katsomaan, mutta menen kuitenkin. Tulee katsottua liikaa samantyyppisiä leffoja ja siten jää niin paljon kokematta. Cohen-dokumenttiakaan en ollut ajatellut meneväni katsomaan, mutta ah, olen niin onnellinen siitä, että menin.