Mulle ei näköjään todellakaan ole kehittynyt mitään bloginkirjoittamisen rutiinia vielä! Monta päivää meni kirjoittamatta noin vain...Ehkä on vaan hieman hankala kehittää tekstiä, jos ei tapahdu mitään :D Tämä viikko meni nimittäin aika suit sait sukkelaan ohi. Kävin sentään parilla luennolla ja töihinkin pyydettiin eilen muutamaksi tunniksi. Gradun aiheen kanssa ei ole Minkäänlaista Edistystä.

Eksyin viikon aikana baariin kaksi kertaa, joten viikonlopun vietän kiltisti kotona. Sen takia silmät aukeskin tänään jo varttia vaille kahdeksan ja olin heti suhteellisen pirteä :) On kyllä hyvä fiilis itestä, kun on energinen ja reipas lauantaiaamuna eikä väsynyt ja tupakansavulta haiseva!

Niin, kävin katsomassa viime sunnuntaina ne kaksi R&A-elokuvaa. Ensimmäinen oli brasilialainen House of Sand ja toinen chileläinen In Bed. Kävin siis Etelä-Amerikassa, mutta kahdessa TÄYSIN erilaisessa maailmassa! Molemmat elokuvat olivat kyllä aivan LOISTAVIA.

House of Sand sijoittuu brasilialaiselle hiekka-aavikolle, johon mies nimeltä Vasco on hulluudenpuuskassaan päättänyt muuttaa - ja raahata mukanaan raskaana olevan vaimonsa sekä tämän äidin. Viikkojen vaelluksen jälkeen seurue pääsee perille, mutta muutaman sattumuksen jälkeen naiset jäävät yksin heti alkuun. Näyttää siltä, että kaksi naista ovat aavikon ainoat ihmiset, mutta he löytävät pian apua karanneilta orjilta, jotka myös asuvat alueella. Heitä lukuunottamatta aavikolla ei elämää ole, ja sen suuruus ja tyhjyys alkavatkin vaikuttaa naisiin, ja kohta tyttärentyttäreenkin, pian.

Elokuvan tarina kattaa isoäidin, äidin ja tyttären elämästä vuosikymmeniä ja kertoo heidän kokemuksistaan ja tunteistaan toisiinsa sekä ympäröivään erikoiseen maailmaan. Hyvin hienovaraisella tavalla se kertoo heidän sisäisestä tuskastaan - ja vapautumisestaan. Hahmot ovat täynnä tunnetta, ja tyhjän erämaan luomien yksinkertaisten ja pelkistettyjen puitteiden kanssa katsojan on helppo samaistua heihin.

House of Sand oli visuaalisesti upea. Tapahtumapaikkaa kuvataan hyvin kauniisti, ja välillä katsojan on helppo kuvitella olevansa keskellä tuota lohdutonta tyhjyyttä ja autiutta.

House of Sand esitettiin Bristolissa, ja sen piti loppua viimeistään 18.15. Tämä oli tärkeää, sillä seuraava elokuva alkoi jo 18.30 Maximin elokuvateatterissa. Kävi kuitenkin niin, että House of Sand päättyi vasta n. 18.25. Sitten olikin jo kiire! Minun ja ystäväni lisäksi monilla oli sama ongelma, siksipä iso joukko ihmisiä juoksi Helsingin keskustassa elokuvien perässä :)  Karkkitäydennyksen ja tyttöjen piiiiiitkästä vessajonosta selvittyämme luulimme, että ehdimme sitten kuitenkin. Jostain syystä katsojat kuitenkin päästettiin elokuviin hieman myöhässä, ja pimeässä salissa elokuva olikin jo täydessä vauhdissa. Jo oven ulkopuolelle kuulimme huohotusta ja sisälle teatteriin päästyämme saimme todeta, että ruudun täytti seksiä harrastava pariskunta. Ystäväni, joka ei siis tiennyt valitsemistani elokuvista mitään, ehti jo ihmetellä, millaista elokuvaa olin hänet vienyt katsomaan :D

Elokuva oli siis In Bed. Sängyssä se myös tapahtui, sängyssä ja sitä ympäröivässä hotellihuoneessa. Toisilleen ennalta tuntematon pariskunta on tavannut juhlissa ja tullut hotelliin harrastamaan seksiä. Sen jälkeen he alkavat jutella, ja viipyvätkin hiljaisessa hotellissa aamuyön tunteina pitkään. Aluksi pari ei paljasta itsestään juuri mitään, mutta mitä kauemmin he yhteistä aikaa viettävät, sitä enemmän molemmat alkavat avautua.

Periaatteessa on selvää, että kyseessä on vain yhdenillan juttu, mutta siitä huolimatta tai ehkä juuri sen takia molemmat paljastavat elämästään asioita, joita kukaan muu ei tiedä. Ilmi käyvät asiat ovat raakoja ja välillä odottamattomiakin. Sen vuoksi katsojan mielenkiinto pysyy yllä ja elokuva soljuu sujuvasti. Dialogi ja ajoittaiset monologit on kirjoitettu hyvin, ja ne ovat näyttelijöiden esittäminä luontevia ja uskottavia. Ahdistavat, surulliset ja tilannetta ajoittain keventävät hauskat keskustelut saavat katsojan pysymään hotellihuoneessa koko elokuvan ajan.

In Bed päättyy samassa hotellihuoneessa, jossa alkoikin. Hahmot ovat tässä elämänsä käännekohdassa tukeutuneet vieraaseen, ja tuntemattoman ihmisen kanssa vietetty aika tuo molempien elämään suuren vaikutuksen. Ainakin hetkellisesti kaikki näyttää uudelta ja erilaiselta.

Molemmat leffat oli kyllä ihan loistavia juu. Nyt onkin ollut jo viikko väliä elokuvissa käymisessä, joten alkaa olla jo iso hinku nähdä jotain. Rakkautta&Anarkiaa loppuu huomenna enkä ajatellut sen elokuvia enää katsastaa. Almodovarin Volver on vielä näkemättä, ja haluan kyllä sen nähdä, vaikka en niin iso Almodovar-fani olekaan. En oikein koskaan oo tajunnut häneen kohdistuvaa hypetystä. Tekeehän heppu hyviä elokuvia, mutta ei ne nyt niin loistavia ole! Volverissa on myös Penelope Cruz, joka on mun mielestä yksi maailman kauneimmista ja upeimmista naisista. Onneks tajus jättää sen Tom Cruise -sekopään!!! (Toivottavasti Tompan jättää myös Katie Holmes ja koko elokuvia tekevä ja katsova maailma, on herra sen verran pelottava ja omituinen!!) Volverin lisäksi haluisin nähdä United 93:n ja myöskin Al Goren Unconvenient Truth kiinnostaa. Toi United 93 on vissiin aika onnistunut kuvaus 9/11:n tapahtumista yhdestä näkökulmasta, ja jotenkin sen päivän tapahtumat kiehtoo. Kävin lomamatkalla Jenkeissä elokuussa katsomassa Oliver Stonen World Trade Center, ja olin kyllä aika pettynyt. Parasta mitä siitä ihmisille sanoin oli, että ei se nyt ihan huono ollut. Ois kyllä odottanut enemmän Stonelta (vaikka vähän jotain kritiikkiäkin herran muita juttuja tuntien...) sekä varsinkin upelta Nicholas Cagelta ja aina onnistuvalta Maria Bellolta! No, ehkä tuon päivän jutut on vaan Jenkeissä niin suuri trauma, että kaikki menee sekaisin (siltä se meno ainakin siellä ollessa näytti).

Maria Bellosta tulikin mieleeni ER, jonka 13. tuotantokausi alkoi USA:ssa torstaina. Katsoin jakson eilen ja oli taas niin helvetin jännä! Mun mielestä Teho-osasto on säilyttänyt tasonsa tosi hyvin kun kelaa, miten vanha sarja se on. Sillon aluksi kelattiin, että kun George Clooney (joka on edelleen ihan uuh aah, mitä ei yhtään haittaa herännyt yhteiskuntamaailmantuskatietoisuus) lähti, alamäki ois alkanut. Noah Wyle (myös yhtä uuh aah, hänen kanssa voisin mennä naimisiin, ellei hän jo olis naimisissa ja ellei mun poikaystävä suuttuisi) astui Georgen isoihin saappaisiin, mutta täytti ne ihan yhtä hyvin ihkuudellaan :) Ja nyt meillä on sitten kaikkein paras Goran Visnjic (aksenttimerkit jäi tosta johonkin...).

Joo, muutenkin syksy on niin pitkällä, että sarjat alkaa taas. Ensi viikolla alkaa taas vaikka mitä jännää. Mm. Gilmoren tyttöjen 7. tuotantokausi pötkähtää ruutuihin vissiin torstaina, joten pitääkin nyt siirtyä telkan ääreen, että ehdin ennen sitä katsoa 6. kauden jaksot. Vielä 5 tai 6 jälellä. Onneksi on vkonloppu. Ja onneksi voin tuhlata pirteän, aikaisin herätyn aamun turhuuteen :D

Mukavaa lauantaita!!