Mikään ei toimi. Stereot pyörittää kymmenesosaa niistä levyistä, joita koitan kuunnella, ja sitten nekin lopahtaa n. kolmannen biisin jälkeen. Erittäin vittumaista. Sen lisäksi DVD-soitin ei toimi - tai siis sen kaukosäädin ei toimi, mikä aiheuttaa sen, että voin pistää levyn sisään ja katsoa leffan niillä tekstityksillä jotka ekana valikossa sattuu olemaan. Ja aina on myös pakko kattoa kaikki alkulöpinät - not nice. Sen lisäksi netti ei toimi kunnolla, vaan kusahtaa aina silloin tällöin ja sen takia en ole edelleen saanut pikkuveljeltä Irlannin-kuvia: lähetys menee poikki aina kun nettikin ja sit yhtäkkiä hidastuu aivan superhitaaksi niin, ettei paketti ehtis mulle perille ku parin päivän päästä.

Mikä pahinta, mun pää ei toimi. En ole edelleen aloittanut kouluhommia. Siis nyt on lokakuun 24. päivä - syyslukukausi on puolessa välissä - ja mä en ole saanut tehtyä muuta kuin istunut parilla luennolla ja käynyt graduohjaajan luona selittämässä etten ole oikeastaan tehnyt mitään. Mä tein vähän psykologista tutkimusta (itsestäni siis) ja päädyin siihen, että yritän alitajuisesti olla tekemättä mitään ja sitä kautta viivyttää valmistumista ja aikuisten elämään (eli työelämään) joutumista. Se nimittäin ahdistaa mua niin kauhian paljon, ettei mitään rajaa. Olen ihan varma etten pärjää siellä. En osaa mitään. En kykene mihinkään. En saa mitään kiinnostavia töitä. Musta ei tule mitään.

Piristävä olo siis.

PS. Maija Vilkkumaan Ei-levyn vika biisi Ei saa surettaa kauhistuttaa mua joka kuuntelukerralla enemmän ja enemmän. Sen sanat on niin kauhian kauhiat ja niissä kerrottu tarina tosi pelottavan psykoottinen. Miksen mä osaa kirjottaa noin?