Mä olen selkeästi saanut jonkun syyskärpäsen saamattomuuspureman...Ja sen vaikutus ulottuu näköjään myös tähän blogin kirjoittamiseen. Tai lähinnä kai olen kelannut, että en viitsi tylsistyttää lukijoita tapahtumaköyhällä elämälläni, joten on parempi jättää kirjoittamatta!

Tänä aamuna olen kuitenkin aikaansaavampi. Heräsin kerrankin ajoissa (eikö varttia vaille yhdeksän olekin aika aikaisin?) ja nousin heti pirteänä ylös :) Aurinkokin paistaa pitkästä aikaa, joten on mukavaa lähteä pyöräilemään koulua kohti. Käyn pumpissa ja sen jälkeen menen kirjastoon lukemaan tenttikirjaa sekä vihdoin ja viimein katselemaan gradujuttuja. Aihe ois nyt ihan pakko keksiä; kohta en kehtaa näyttää proffalle enää nenääni ikinä ja jätän koulun kesken vaan nolouden takia :) Sitten illalla on vielä luento, joka loppuu vasta puoli kahdeksalta. Pitkä päivä on siis tiedossa, ja koitan kerrankin tehdä kaiken, mitä pitää!

En ole kyllä käynyt leffassa pitkään aikaan, koska olen lähinnä ollut himassa tekemässä yhtä projektityötä...Siellä on menossa kaikkia jänniä leffoja, joten katsotaan jos jossain vaiheessa päivää eksynkin elokuviin. Mä ajattelin kuitenkin tehdä gradun leffatekstityksistä, niin elokuviinmenohan sitten vähän liittyy koulujuttuihinkin ;) (Olen guru itseni pettämisessä :D)

Siispä mukavaa päivää, ihmiset!
Yritetään pitää jonkinlaista vireystasoa yllä, vaikka harmaata onkin....

PS. Pitää vielä kertoa positiivinen tarina viikonlopulta. Olin Turussa moikkaamassa sitä kummipoikaa. Sunnuntai-illalla olin sitten tulossa junalla kohti Helsinkiä. Matka kestää normaalisti vähän vajaan kaksi tuntia. Tällä kertaa jossain vaiheessa matkaa juna hiljensi vauhtia ja kohta ilmoitettiin, että ukkonen oli tehnyt tuhojaan. Salama oli kai sekottanu jotain sähköjuttuja, ja siksi vauhti oli pitkään erittäin hidas. Jossain Siuntion metsissä jouduttiin pysähtymään reiluksi puoleksi tunniksi ja odottamaan vastaantulevia junia. Viihdytin itseäni lukemisen lisäksi kuuntelemalla teinityttöä, joka puhui puhelimessaan koko ajan ja selitti niin hauskoja teinijuttuja, että vähän kaikkia vaunun matkustajia hymyilytti :) No, jossain vaiheessa päätin kuitenkin siirtyä ravintolavaunuun ja käydä juomassa yhden siiderin - mun mielestä ansaitsin sen, sillä olinhan ollut koko vkonlopun niin kiltisti ja sietänyt jopa sen, että kummipoika vahingossa kakkasi käteeni....Marssin siis ravintolavaunuun - ja yllätys oli suuri, kun vanha ystäväni oli siellä! En ollut nähnyt häntä varmaan vuoteen, joten oli paljon kuulumisia vaihdettavana. Juotiin siinä muutama siideri, joten loppumatka meni oikein rattoisasti! Lopulta juna oli myöhässä yli 1,5h mutta ei se sitten mitään haitannut :) Ja Helsinkiin päästyäni todella sain tuta kaipaamaani syksyä: ilma oli nimittäin täynnä sadetta ja ukkosta ja salamoita. Se oli kivaa!!