maanantai, 6. marraskuu 2006
Lumi tuli luokseni viimein
Lunta tulee edelleen ryöppyämällä, mikä saa mielen niin valtavan iloiseksi!!
Mikä olisikaan ihanampaa kuin katsella lämpimässä kodissa ikkunan takana tanssivia lumihiutaleita Billie Holidayn musiikin soidessa ja kynttilänliekkien leimutessa...
Talvi on täällä ja muuta ei tarvita!
lauantai, 4. marraskuu 2006
Ruokala Lokki
Kävin katsomassa japanilaiselokuvan Ruokala Lokki. Tai kaipa sitä voisi sanoa japanilais-suomalaiseksi elokuvaksi. No, joka tapauksessa, elokuva oli Loistava! Japanilainen nainen perustaa siinä Helsinkiin ruokalan ja samalla uuden elämän. Pikkuhiljaa ruokala saa asiakkaita ja perustajanainen ystäviä. Kesäinen Helsinki näyttää kauneimmat puolensa ja näyttäytyy kaupungissa asuvallekin uutena, raikkaana ja turvallisena ihmemaana. Kaikki elokuvan ihmiset ovat hyviä ja - jos eivät aivan onnellisia, niin ainakin lopulta oikein tyytyväisiä. Keskiyön auringon maan valo tuo kaikille iloa ja tekee maailmasta hienon paikan! Sellainen olo ainakin mulla oli elokuvasta ulos tullessa. Vaikkeivät puut olleetkaan vihreitä eikä ulkona t-paitakeli, niin sama lämpö pysyi mielessä pitkään :) Tällaisia elokuvia lisää!
tiistai, 24. lokakuu 2006
Ahdistaa ja mikään ei toimi
Mikä pahinta, mun pää ei toimi. En ole edelleen aloittanut kouluhommia. Siis nyt on lokakuun 24. päivä - syyslukukausi on puolessa välissä - ja mä en ole saanut tehtyä muuta kuin istunut parilla luennolla ja käynyt graduohjaajan luona selittämässä etten ole oikeastaan tehnyt mitään. Mä tein vähän psykologista tutkimusta (itsestäni siis) ja päädyin siihen, että yritän alitajuisesti olla tekemättä mitään ja sitä kautta viivyttää valmistumista ja aikuisten elämään (eli työelämään) joutumista. Se nimittäin ahdistaa mua niin kauhian paljon, ettei mitään rajaa. Olen ihan varma etten pärjää siellä. En osaa mitään. En kykene mihinkään. En saa mitään kiinnostavia töitä. Musta ei tule mitään.
Piristävä olo siis.
PS. Maija Vilkkumaan Ei-levyn vika biisi Ei saa surettaa kauhistuttaa mua joka kuuntelukerralla enemmän ja enemmän. Sen sanat on niin kauhian kauhiat ja niissä kerrottu tarina tosi pelottavan psykoottinen. Miksen mä osaa kirjottaa noin?
sunnuntai, 22. lokakuu 2006
Pitkästä aikaa
Tulin tänään töihin kuudeksi. Siihen aikaan ei oikein julkiset liiku, joten pyöräilin pimeässä ja kosteassa aamuyössä läpi Helsingin keskustan. Olin ihan yllättynyt siitä, miten paljon ihmisiä oli vielä liikenteessä. Tosi paljon jalankulkijoita tuli vastaan - pariskuntia, yksinäisiä, humalaisia, selkeäaskelisia - ja taksijonotkin olivat vielä aikamoiset siinä puoli kuuden jälkeen. Hihittelin pyörän selässä yksikseni, kun ajattelin, että olin tavallaan itse päivän edellä näitä yöllisiä kanssakulkijoitani. Mä olin jo nukkunut yön (lyhyen kylläkin) ja aloitin uuden päivän, kun taas nää muut oli yhä edellisessä päivässä. Hassua, eikö?!
Upeaa, kun syksy on vihdoin alkanut. Siis oikeat syyssäät, tuuli, viima ja sade! Tulee niin energinen olo, kun seisoo ulkona hiusten hulmutessa ja kylmyyden pureutuessa luihin ja ytimiin. Sitten voi mennäkin kotiin poikaystävän kainaloon, kuunnella jazzia ja polttaa kynttilöitä. Niin mukavaa.
Olin eilen menossa elokuviin katsomaan Lady in the Wateria klo 12 Tennispalatsiin. Ajattelin, että siihen aikaan lauantaina ihmiset ois varmaan vielä vällyjen välissä tai sitten ehkä Stockalla ostoksilla. No, olinpa tosi väärässä! Tennarin aula oli ihan täynnä ihmisiä jonottamassa leffalippujaan. Perkele. A) mua ei kiinnostanut jonottaa ja ERITYISESTI b) en halunnut mennä elokuviin, kun teatterissa olis kuitenkin ollut ihan liikaa ihmisiä (eli enemmän kuin viisi) ja sit ne ois kuitenkin häirinnyt mua. Joten jätin elokuvan väliin ja menin kotiin.
Koska päivä oli niin pimeä ja harmaa, päätin, että se olisi sopivaa viettää saalin alla usalaisia telkkasarjoja katsellen. Olin lataillu niitä kasapäin, mutten ehtinyt katsoa (esim. Irlannin-matkan takia!), joten piti vähän ottaa ameriikkalaisia kiinni. Uusin Grey's Anatomyn jakso oli aika tylsä, mutta CSI:t ja varsinkin Lost oli huippuja. Lostista on ehtinyt tulla kolmatta kautta jo kolme jaksoa, joista eilen katsoin kaksi. Heti ekan jakson ensimmäisten muutaman minuutin jälkeen suu loksahti ihmetyksestä auki! Kausi aloitettiin niin että PAM! vaan! Kyseinen sarja on vähän kyllästyttänyt aika ajoin alkuinnostuksen jälkeen, mutta nyt mun kiinnostus taas heräsi :) Sawyerin ihanuudenkin taas muistin - se vaan on niin hot!
Sawyerin ajatteleminen sai mut hereille vihdoin, joten nyt onkin hyvä katella josko sunnuntain Hesarissa ois jotain mielenkiintoista.
sunnuntai, 8. lokakuu 2006